Kun toivuin hermostonsäätelyn häiriöstä sain elämän, josta en osannut edes haaveilla

Kun sairastuin krooniseen väsymysoireyhtymään eli ME/CFS-sairauteen, suurin toiveeni oli saada elämäni takaisin sellaisena kuin sitä olin elänyt. Päästä takaisin siihen stressaavaan ja toksiseen elämääni, koska en tiennyt sen olevan sellaista. Elämä, jota olin lapsuudestani asti elänyt oli kuormittavaa ja toksista, mutta pidin sitä silti tavoittelemisen arvoisena, koska en tiennyt paremmasta. Yksinkertaisesti ajattelin elämän olevan sellaista; jatkuvaa suorittamista, toisten miellyttämistä, täynnä uupumisjaksoja ja selviytymistaisteluja milloin mistäkin. Ja niiden välissä olevaa palauttavaa ja ravitsevaa seesteisempää aikaa, joka todellisuudessa oli silloinkin kroonista stressiä.

Kun toivuin hermostonsäätelyn häiriöstä sain elämän, josta en osannut edes haaveilla

Ymmärrän, että sitoutuminen omaan hyvinvointiin voi olla haastavaa, varsinkin jos ei oikeastaan edes ymmärrä minkä takia siihen pitäisi sitoutua ja mitä ihan oikeasti voi saavuttaa. Itse en koskaan aiemmin ollut edes maistanut elämää, jota elän nykyään. Ja jos joku olisi minulle tästä kertonut, en olisi uskonut sen olevan mahdollista. En itselleni, enkä kenellekään toisellekaan. Se olisi kuulostanut ihan joltain satutarinalta. Minussa on niin suuri sisäinen rauha, että olen edelleen siitä joka päivä ihmeissäni ja kiitollinen. En pidä sitä annettuna ja itsestäänselvänä, koska tiedän ja muistan edelleen, mitä elämä on ilman hyvää hermostonsäätelyä.

Sanotaan, että terveyttään arvostaa vasta kun sen menettää, mutta hermostonsäätelyä arvostaa vasta kun sen saa. Monella ei välttämättä ole lainkaan realistista käsitystä, mitä hyvä hermostonsäätely on ja miltä lepää-sulattele-tila eli vagushermon aktivoituminen tuntuu. Saatamme olla jähmety-tilassa (eli dorsaalisen vagushaara) ja luulla tätä tilaa ventraalisen vagushaaran lepää-sulattele-tilaksi, jos meillä ei ole juuri tietoa siitä, mitä tuo tila on. Jähmety-tila voi olla todellinen vetämättömyys, jossa lihastonus häviää lähes kokonaan ja olo voi sillä mittarilla tuntua rennolta, jos se normaalisti on hyvin jännittynyt. Toisaalta sympaattisen ja parasympaattisen hermoston yhteisaktivaatio voi estää ventraalisen vagushermon kunnollisen aktivoitumisen, eli olemme tavallaan toinen jalka levossa ja toinen kuormituksessa, mutta koska tuokin on jo huomattava parannus aiempaan, voimme kokea, että tätä on se lepo ja rauha.

Täältä voit lukea lisää kroonisesta stressistä

Hyvän hermostonsäätelyn merkitystä on mahdotonta yliarvioida

Hyvän hermostonsäätelyn merkitystä on mahdotonta yliarvioida, mutta monille se on jotain, mitä he eivät ole koskaan kokeneet. Moni ihminen on elänyt jatkuvassa kroonisen stressin ja yli- tai alivireyden tilassa niin pitkään, että siitä on tullut uusi normaali tai ehkä jopa ainut tapa elää, jonka ihminen on koskaan kokenut. Tähän tilaan myös assosioimme sitä hyvää hermostonsäätelyä ja rauhaa, niissä hetkissä kun emme ole sammuttelemassa tulipaloja. Tämä on luonnollista, koska ihmisillä on taipumus suhteuttaa ja vertailla asioita toisiinsa. Jos ei koskaan ole kokenut, mitä tasapainoinen hermostonsäätely todella tarkoittaa, voi olla vaikea ymmärtää, minkälaista elämä voisi olla ilman jatkuvaa kuormitusta.

Moni, joka on elänyt lapsuudestaan lähtien epätasapainoisessa kasvuympäristössä, ei välttämättä edes tiedä, mitä hyvä hermostonsäätely tarkoittaa. Epäterveet ihmissuhteet, jatkuva stressi tai traumatausta voivat muokata hermostoa siten, että se jää jatkuvaan hälytystilaan. Tämä näkyy monin eri tavoin.

Ylivirittyneessä tilassa oleva hermosto saa kehon ja mielen jatkuvaan valppauden tilaan. Tämä voi ilmetä levottomuutena, ahdistuksena, univaikeuksina ja fyysisinä oireina, kuten sydämentykytyksinä tai vatsavaivoina. Ylivireydessä ihminen on usein liian kiinni suorittamisessa, kontrolloinnissa ja huolissa, eikä osaa levätä, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Toisessa ääripäässä hermosto voi jäädä alivireiseen tilaan, jossa henkilö tuntee olonsa vetämättömäksi, eristäytyneeksi ja jopa masentuneeksi. Tämä tila voi näkyä motivaation puutteena, jatkuvana väsymyksenä ja kyvyttömyytenä reagoida ympäristön vaatimuksiin.

Monilla ihmisillä hermosto vaihtelee näiden ääripäiden välillä, tai jopa ollen samanaikaisesti päällä ikäänkuin hybriditilassa. Tämä voi tarkoittaa päivittäin koettua vuoristorataa, jossa aamulla tuntee itsensä jännittyneeksi ja illalla täysin voimattomaksi. Näissä tiloissa eläminen vaikuttaa elämänlaatuun merkittävästi. Ihminen voi tottua siihen, että on aina joko liian kiireinen, liian stressaantunut, liian väsynyt tai liian ahdistunut. Ilman kokemusta tasapainosta tätä pidetään suhteellisen normaalina, eikä parempaa osata edes kaivata, tai se parempi saattaa olla ajatus, että nämä ongelmat olisivat läsnä hieman lievempinä. Vaikka taustalla olisi edelleen se ikävä pohjavire.

Hyvä hermostonsäätely tarkoittaa autonomisen hermoston kykyä liikkua joustavasti eri tilojen välillä

Hermosto aktivoituu tarvittaessa esimerkiksi fyysisen suorituksen tai kuormittavan tilanteen aikana ja rauhoittuu nopeasti, kun uhka tai kuormitus on ohi. Se ei jää ylikierroksille stressaavien tapahtumien jälkeen. Ihminen tuntee olonsa turvalliseksi ja kykenee säätelemään tunteitaan ja reaktioitaan. Kun hermosto on tasapainossa, kehossa ja mielessä tuntuu rauha ja keveys, vaikka ympärillä olisi ajoittaista kiirettä ja jopa kaaosta. Mieli on selkeä, ja ihminen pystyy käsittelemään asioita, elämäntapahtumia ja tunteitaan ilman ylireagointia tai lamaantumista. Ihmissuhteet toimivat paremmin, koska ihminen kykenee kohtaamaan toiset ihmiset ilman jatkuvaa puolustautumista (taistele) tai eristäytymistä (pakene tai jähmety).

En ole valmis, enkä ole edes käynyt kaikkia materiaaleja vielä läpi, mutta oloni on muuttunut paremmaksi. Ajatuksiani säestää pelon ja paineen sijaan pääasiassa luottamus ja lempeys/rentous. Sosiaaliset tilanteet, jotka aikaisemmin ahdistivat jopa paniikkikohtauksen partaalle, tuntuvat nyt mukavilta. Voin olla oma itseni ja kuulen oman sisäisen ääneni.

Kokemus tasapainosta ja mielenrauhasta ensimmäistä kertaa

Kun ihminen, joka ei ole koskaan elänyt hyvässä hermostonsäätelyssä, kokee sen ensimmäistä kertaa, kokemus voi olla mullistava. Yllättäen elämän perusasiat, kuten ihan jo pelkkä hengittäminen, vuorovaikutuksessa oleminen toisten kanssa tai nukkuminen, tuntuvat erilaisilta. Kehon ja mielen välinen syvä ristiriita häviää, ja syntyy tunne siitä, että kaikki on kohdallaan. Kaikki on juuri niin, kuin kuuluukin olla. Ei ole yli- tai alivireinen, vaan juuri siinä vireessä, jossa on tarpeellista olla. Yhtäkkiä myös suhde omaan itseensä muuttuu. Voimme olla aidosti lempeitä ja myötätuntoisia itseämme kohtaan vain lepää-sulattele-tilasta käsin.

Merkittävä uusi ajatus, joka valmennuksessa nousi mieleeni, on "entä jos olenkin hyvä ja riittävä näin?". Häpeässä, syyllisyydessä ja riittämättömyyden tunteessa kasvaneelle se oli radikaali ajatus. Loppuvuodesta tuntui, että hyväksyin itseni ja tilanteeni ensi kertaa aidosti.

Uusi elämä avautuu

Moni kuvailee tätä kokemusta "uudeksi elämäksi". Näin itsekin ajattelen. En saanut toipuessani takaisin vain elämääni, vaan kokonaan aivan uudenlaisen elämän. Kun keho ja mieli eivät enää jatkuvasti taistele kroonisen stressin ja heikon hermostonsäätelyn vaikutuksia vastaan, energiaa vapautuu merkityksellisiin asioihin, kuten luovuuteen, ihmissuhteisiin ja itsensä toteuttamiseen. Keholla on myös viimein mahdollisuus alkaa toipua kroonisen stressin aiheuttamista tuhoista.

Tällainen muutos voi kuitenkin tuntua pelottavalta, sillä tasapainoinen ja levollinen tila voi olla täysin vieras. Hermosto ja koko ihminen, joka on tottunut epätasapainoon, saattaa aluksi torjua rauhan ja levon, koska se voi tuntua hyvin vaaralliselta. Ikäänkuin jatkuva liikkeellä ja varuillaan oleminen suojaisi meitä vaaralta. Sanonta parempi tuttu helvetti, kuin vieras taivas on valitettavan totuudenmukainen.

Muistele tilannetta, jossa olet ollut täynnä sisäistä rauhaa, onnea, iloa ja läsnäoloa. Kun mikään ei ole painanut mieltä ja on ollut helppo hengittää ja olla oma itsensä. Päällimmäisenä tunteena on keveys ja vaivattomuus. Mieti seuraavaksi, että sinun on mahdollista ja jopa tavoiteltavaa viettää suurin osa ajastasi tuossa tilassa. Nämä eivät ole vain yksittäisiä juhlahetkiä, vaan niitä jokapäiväisiä arjen hetkiä, jotka täyttävät elämämme. Ja jos sinun oli vaikea palauttaa mieleen tällainen tilanne, ne ovat hyvin harvassa elämässäsi, tai et ole koskaan kokenut sellaista olotilaa, älä huoli. Se ei ole este sille, että voit saavuttaa sen. Päästäksemme eteenpäin meidän tulee vain rohkeasti ottaa ensimmäinen askel kohti muutosta ja altistaa itsemme uudelle – se on ainut tapa voida paremmin. 

Lue lisää aiheesta: Kuinka hermoston saa ihan oikeasti rauhoitettua