Pelkkä lepo ei riitä palautumiseen

Pelkkä lepo ei riitä palautumiseen. Ajatus siitä, että tarvitsemme lepoa palautumiseen on osin virheellisesti ymmärretty. Saatamme olla alivireisiä ja uupuneita, jolloin lepäilemme paljon. Alivireydessä eläminen tai pelkkä lepäily ei kuitenkaan mahdollista aitoa palauttavaa lepoa, joka on terveydellemme ja hyvinvoinnillemme aivan välttämätöntä.

Alivireys on hätäjarru, kehon alasajotila, kun muita keinoja ei ole enää käytettävissä. Luonnossa se tapahtuu silloin, kun vääjäämätön tuho on koittanut ja ainut pieni mahdollisuus selvitä on jähmettyä, esittää kuollutta. Yleisesti voisi puhua, että moni on ensin viettänyt vuosikausia, jopa vuosikymmeniä, hyvin suuressa ylivireydessä, jonka jälkeen kehon ainut mekanismi on painaa hätäjarru pohjaan ja ihminen putoaa alivireyteen, josta on todella vaikea nousta. 

Tässä tilassa kehoa korjaavia, elvyttäviä ja palauttavia toimia ei tietenkään voi tapahtua, koska kaikki energia kuluu ylläpitämään tätä selviytymisreaktiota, johon ylivireyden (taistele-pakene-reaktion) ohella myös alivireys eli jähmettyminen kuuluu. Selviytymisreaktio tarkoittaa sitä, että hermostomme tulkitsee meidän olevan hengenvaarassa ja tällöin kaikki muut kehon toiminnot jäävät toissijaisiksi. Jos tätä alivireyden ja jähmettymisen tilaa aktivoi liian usein, se altistaa monenlaisille oireille ja sairauksille. 

Alivireys näkyy esimerkiksi...

• Voimattomuutena

• Saamattomuutena

• Apatiana

• Passiivisuutena

• Sosiaalista tilanteista ja ihmissuhteista vetäytymisenä

• Aloitekyvyttömyytenä

• Kyvyttömyytenä ajatella ja reagoida

• Tasapaksuna olona, latteana tunneilmaisuna

• Turtumisena ja tunnottomuutena

Lue lisää: Miten vagushermon aktivointi voi aiheuttaa uupumusta, alivireyttä tai muuta vahinkoa

Vasta kun pääsemme pois alivireydestä, meillä on mahdollisuus oikeasti kehoa korjaavaan ja ravitsevaan palautumiseen ja lepoon 

Moni ihmettelee, miten voikaan olla niin uupunut ja loppu, vaikkei tee mitään muuta kuin lepää ja palaudu. Pahimmillaan jo monen vuoden, jopa vuosikymmenen ajan. Kyse on juuri siitä, että tämä lepo ei ole palauttavaa ja korjaavaa. Jos olemme päätyneet alivireyden limboon, olisi tärkeämpää alkaa purkamaan niitä sinne joutumisen syitä, jotka edelleen elämässämme vaikuttavat. Koska ilman syihin puuttumista, alivireydestä ei voi päästä pois. Nämä syyt on usein jaettu seuraaviin kategorioihin: selkeät näkyvät syyt, selkeät ei niin näkyvät syyt, ja ei niin selkeä mikrokuormitus. Nämä voi edelleen jakaa syihin, jotka ovat olleet läsnä elämässämme, mutta eivät ole enää ja syihin, jotka ovat edelleen läsnä elämässämme. Näiden ongelmakohtien paikantamisessa minä voin olla apunasi.

Alivireys ei ole parempi asia kuin ylivireys, päinvastoin. Sitä on usein huomattavasti vaikeampi huomata ja siitä on myös huomattavasti vaikeampi päästä pois, kuin ylivireydestä. Muttei onneksi mahdotonta, edes vuosikymmenien jälkeen. Tiedän tämän omallakin kokemuksellani, kun toivuin kuuden vuoden jälkeen invalidisoivasta hermoston säätelyhäiriöstä (CFS) ja hyvin vaikeasta alivireydestä, ja sen puolesta puhuu myös kirjallisuus ja tutkimustieto aiheesta.

Toipumismatkastani voit lukea täältä lisää

Saatamme olla jatkuvasti väsyneitä ja nukkua paljon, mutta emme silti tunne itseämme palautuneeksi. Aamulla voi tuntua siltä, kuin ei olisi nukkunut lainkaan ja viikonlopun jälkeen voi tuntua, kuin mitään vapaata ei olisi ollutkaan. Tässä kohtaa viimeistään pitäisi omien hälytyskellojen soida lujaa ja etsiä apua tilanteeseensa. Ja mieluusti jo paljon ennen tätä, jolloin asian ratkominen on helpompaa. Mitä pidemmälle asioita siirtää, sitä enemmän ne vaikeutuvat ja sitä vähemmän sinulla on enää resursseja ja keinoja ratkoa niitä. Kyse ei ole siitä, että "teen tämän myöhemmin", koska myöhemmin se ei ole enää samalla tavalla mahdollista kuin juuri nyt, tänään.

Ali- ja ylivireyden tilasta riippuen tarvitset itsellesi sopivassa määrin sekä lepoa että aktivoitumista. Ihminen tarvitsee siis myös aktivoitumista ja mukavia aktiviteetteja palautuakseen. Pelkkä pötköttely, tekemättömyys ja nukkuminen yksin ei riitä. Joissain tapauksissa hyvin raskaskin liikunta, kuten kunnon juoksulenkki, voi auttaa palautumisen käyntiin, koska se voi saattaa stressireaktion päätökseen. Tällaisessa tilanteessa stressihormonien kuten kortisolin ja adrenaliinin määrä ensin nousee kehossa, mutta liikunnan jälkeen ei pelkästään palaa samalle tasolle kuin ennen sitä, vaan vielä alemmas. Tämä toimii kuitenkin lähinnä silloin, kun ei ole kyse kroonisesta yli- tai alivireydestä. Tiedän hyvin, että joissain ali- ja ylivireystiloissa esimerkiksi kevytkin fyysinen aktiivisuus voi olla hyvin haitallista ja vointia huonontavaa. On siis tarpeen tietää mitä milloinkin on järkevää ja tarpeellista tehdä.

Jos yli- tai alivireys, eli krooninen stressitila, on jatkunut jo kauan, sillä on ollut suuria vaikutuksia koko kehoomme. Se on muuttanut kehon toimintaa jopa solutasolla. Krooninen stressi on merkittävimpiä tekijöitä esimerkiksi solukuolemissa. Ja edelleen se vaikuttaa mm. immuunipuolustukseen ja hormonitoimintaan. Jotta näitä tuhoja olisi mahdollista alkaa korjata, hermostomme on saatava pois selviytymismoodista, johon krooninen stressitila myös lukeutuu. Voin kertoa, että itse korjaan edelleen, 7 vuotta hermostonsäätelyn häiriöistä toipumisen jälkeen, sen aiheuttamia tuhoja kehossani. Eikä kyllä pitäisi tulla myöskään kenellekään uutena tietona, että krooninen stressi aiheuttaa valtaosan sairauksista, joita sairaanhoidossa hoidetaan.

Täältä pääset lukemaan lisää siitä, kuinka krooninen stressi vaikuttaa elimistöön ja hermostoon ja mitä sille voi tehdä

Täällä kerron, miten ihan oikeasti voi rauhoittaa ylikierroksilla olevan hermoston

Heräsikö tästä kysymyksiä tai ajatuksia? Laita minulle viestiä alla olevalla lomakkeella ja vastaan sinulle pian :) Voit liittyä samalla lomakkeella myös uutiskirjeen tilaajaksi. Lähetän noin kerran kuussa viestiä.